Joustohaarukat toimimaan

Joustohaarukat ovat kehittyneet pitkin harppauksin muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana. On säätöjä ja ominaisuuksia, joista harvalla joustopyörän omistajalla on edes tietoa.
Seuraavan jutun avulla saat enemmän irti jousituksesta, kunhan viitsit nähdä vähän vaivaa.
Jos sinulla on aivan uusi joustohaarukka, niin sitä pitää ajaa sisään tunnista kahteen, ennenkuin kannattaa paneutua säätöihin. Jos keulalla on ajettu paljon, niin testaa sen toiminta. Paina etujarrua ja kuormita etupäätä tasaisesti. Jos jousitus lähtee painumaan yhtäkkisesti ja liike tuntuu epätasaiselta kannattaa keula huoltaa. Jousituksessa ei saa myöskään olla ulospäin tyhjää liikettä etupyörän ollessa maassa ilman ajajaa. Haarukan mukana tulevassa ohjekirjassa on huolto-opas, tai voit myös kääntyä asiantuntevan korjaamon puoleen.

Jouset
Jousi pitää haarukan ylhäällä. Se myös eristää fillarin ja ajajan ulkoapäin tulevista voimista.
Ilman haarukan kitkaa kierrejousi palautuu takaisin yhtä voimakkaasti, kuin painuu kasaan. Jousen tarkoituksena ei siis ole hidastaa haarukan liike-energiaa vaan sen tekee vaimennus. Polkupyörissä jousina käytetään yleisimmin teräksisiä kierrejousia, erityyppisisiä elastomeereja ja ilmaa. Myös niiden yhdistelmät ovat mahdollisia.
Kierrejousten kyseessä ollessa puhutaan yleensä jousikuormasta tai jousivakiosta. Se kuvaa jousen vaatimaa voimaa, jonka kuormasta jousi puristuu kasaan tietyn matkan. Yleensä käytetään kiloa per sentti tai kiloa per tuumaa. Kilon jousi puristuu tuuman kasaan yhden kilon voimasta. Jousikuorma riippuu käytetyn langan paksuudesta, materiaalista ja kierteiden lukumäärästä.
Etuhaarukoissa käytettävät kierrejouset ovat yleensä lineaarisia. Niiden joustoliike on siis suora, eli kilon jousen painumiseen tuumalla vaaditaan kuormaa kilo ja seuraava tuuma vaatii kaksi kiloa jne...
Elastomeerit taas ovat huomattavan progressiivisia, joten niillä varustetun etupään painumiseen tuumalla vaaditaan vaikkapa kilo ja seuraavan tuuman painumiseen vaaditaankin jo 2,5 kiloa jne...
Edellämainitusta syystä kierrejousen esijännittäminen ei vaikuta keulan pohjaamiseen. Elastomeerien esijännitys taas vaikuttaa koko joustoliikkeeseen ja elastomeereissä on myös aina jonkinverran vaimennusta niin sisään- kuin ulosjouston aikana.
Sopivilla jousilla etupää saadaan toimimaan herkästi pienissä iskuissa ja reagoimaan aktiivisesti peräkkäisiin esteisiin.

Esijännitys
Jousen esijännitys kertoo sen, miten paljon jousta kuormitetaan haarukan ollessa levossa. Esijännitys vaikuttaa siihen, miten paljon kuormaa keula vaatii jotta se alkaa painua sisään. Suurimmassa osassa haarukoista on pikasäädöt putkien yläpäässä, josta esijännitystä voi säätää.
Muista että kierrejousen joustoliike on suora, joten esijännitys ei vaikuta jousivakioon. Koska elastomeerit ovat progressiivisia on tilanne toinen. Esijännittäminen vaikuttaa koko joustoliikkeeseen ja myös pohjaamiseen.
Kova esijännitys vahingoittaa jousta ja erityisesti elastomeeria. Pidemmän päälle ne painuvatkin kasaan ja menettävät ominaisuuksiaan. On tärkeää valita oman painon mukaan sopiva jousi ja mahdollisimman vähän esijännitystä. Muista kuitenkin, että esijännitystä on riittävästi, jottei keulaan jää vapaaliikettä lepotilassa.

Vaimennus
Vaimennus kontrolloi jousituksen voimia muuttaen liike-energiaa lämmöksi. Pelkkä jousi on kuin superpallo pomppien sinne tänne ja vaimennettu jousitus on kuin taikinapallo, joka lässähtää alustaansa. Yleensä vaimennus toimii öljyllä. Öljykylvyssä oleva mäntä liikkuu jousituksen mukana ja öljy virtaa läpi männän kanavista. Hitaassa liikkeessä öljy pääsee helposti läpi ja vaimennus on heikkoa. Nopeissa iskuissa öljy ei "mahdu" kanavista läpi ja jousituksen liike hidastuu mäntänopeuden kasvaessa. Lisäksi männän molemmin puolin on simmilevyjä, jotka konrolloivat öljyn virtausta eri mäntänopeuksilla. Näiden simmien avulla sisäänpäinliikkeeseen saadaan enemmän vaimennusta kuin ulospäinliikkeeseen, jonka pitää olla nopeampaa. Haarukoissa olevat vaimennuksen pikasäädöt vaikuttavat yleensä männässä oleviin ohivirtausreikiin avartaen tai kuristaen öljyn liikettä. Simmien määrää, kokoa ja jäykkyyttä muuttamalla saadaan vaimennuksesta tehtyä lähes millainen tahansa.
Koska jousi on elastinen ja palauttaa melkein kaiken liike-energiansa se ei kehitä kovinkaan paljoa lämpöä. Öljyvaimennus taas muuttaa liike-energian lämmöksi ja kuumenee. Niinpä öljyn ominaisuudet heikkenevät käytön myötä ja öljyyn kondensoituu myös vettä. Öljyn vaihtaminen aika-ajoin onkin tärkeää.
Marzocchin avoin vaimennusjärjestelmä on sikäli hyvä, että siinä on paljon öljyä. Myös Manitoun TPC on öljytilavuudeltaan riittävän suuri ja samaan pyrkii Rock Shox uudella Hydracoil-rakenteella.
Vaimennuksen säätäminen kannattaa aloittaa mahdollisimman löysästä asennosta ja hakea kokeilemalla mieleiseksi. Pikasäätöä kannattaa ruuvata ääriasennosta toiseen ja etujarrulla pumppaamalla kokeilla sen vaikutusta. Näin huomaa vaikuttaako se sisään- vai paluuvaimennukseen.

Sisäänpäinvaimennus
Puristus- tai toisin kutsuttuna sisäänpäinvaimennus kontrolloi joustoa etupyörän osuessa esteeseen. Sisäänpäinvaimennuksen ansiosta jouset voivat olla löysemmät, kuin ilman vaimennusta. Vaimennus ottaa vastaan osan voimista ja liikenopeuden kasvaessa se estää myös pohjaamisen. Erilaisilla simmipakoilla vaimennuskäyrästä voidaan tehdä herkkä jouston alkuosassa ja ns. highspeed-vaimennusta lisäämällä pohjaaminen voidaan estää kovemmissa tälleissä jopa kokonaan.
Esimerkiksi Rock Shox Judy-haarukassa on pikasäätö, joka vaikuttaa sisäänpäinvaimennukseen. Sopivan löysillä jousilla ja oikeilla vaimennuksilla etupäästä saadaan mukava pienissä iskuissa ja vaimennus huolehtii isommista tälleistä.

Paluuvaimennus
Paluuvaimennus kontrolloi haarukan palautusliikettä jouston jälkeen. Erityisesti kierrejousia käytettäessä sopiva paluuvaimennus on tärkeää, sillä kuten muistamme kierrejousi palauttaa melkein kaiken siihen tulleen liike-energian. Elastomeerit vaimentavat jonkin verran jo itsestään. Liian nopea paluuvaimennus tekee etupäästä keinuvan ja saattaa aiheuttaa jopa kolahduksen jousten purkaessa voimansa ylöspäin. Liian hidas paluuvaimennus "kerää" jousituksen kasaan ja etupyörä ei ehdi seurata maaston epätasaisuuksia riittävän nopeasti.

Painuma
Etupään painuma (englanniksi sag) on matka jonka joustoliike painuu pyöräilijän istuessa oikeassa ajoasennossa koko painollaan satulassa. Painuma ei ole riippuvainen vaimennuksesta. Siihen vaikuttaa vain jousten jäykkyys ja esijännitys.
Painuman, samoin kuin monissa haarukoissa olevan negatiivisen jouston, tarkoitus on pitää etupyörä pidempään maassa keulan kohoamisen aikana. Nyrkkisääntö painuman säätämiseksi on noin neljännes joustomatkasta. Nykyisillä 60-100 mm joustavilla keuloilla painuman pitää siis olla noin 15-25 milliä.
Liika painuma vaikuttaa etupään kulmaan ja saa pyörän kulkemaan nokillaan. Se lyhentää myös aktiivista joustomatkaa. Liian pieni painuma saa etupyörän ponnahtamaan helpommin irti maasti esimerkiksi juurakossa.

Testaaminen
Jousituksen testaaminen kannattaa tehdä samalla lyhyellä lenkillä. Sopivasti mäkeä ja erilaisia esteitä. Lyheysti sanottuna vaihtelevaa maastoa. Aloita säätämällä vaimennus löysimpään asentoon. Seuraavaksi vaimennus täysille. Näin opit ensin aistimaan säätöjen vaikutuksen. Sitten sama esijännitykselle ja niin edelleen. Perussäätö kannattaa aloittaa löysimmästä mahdollisesta asennosta ja lopulta haetaan pienillä muutoksilla kaikki paikalleen.
Muista että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja mitään yleistä perussäätöä ei ole olemassa. Ajotavat, ajomaastot, polkupyörän geometria ja pyöräilijän paino ovat kaikilla erilaisia.