Teksti: Alpo Puuronen

Lajiesittely: Polkupyörä-trial

Trial on alunperin moottoripyörälaji, mutta ajetaan sitä myös moottorittomilla kaksipyöräisillä. Nyt laji on nostamassa päätään myös Suomessa.

1900-luvun alussa trial sai muotonsa Englannin "sikariportaan" keskuudessa. Moottoripyörä oli silloin tuore keksintö ja sille piti keksiä kaikenlaista uutta käyttöä. Tämä herrasmiesten touhu muuttui vakavammaksi ja kohta järjestettiinkin trial-kisoja, joita Englanti alussa hallitsi mielin määrin. Laji sai suurempaa suosiota ja ensimmäiset MM-kisat järjestettiin vuonna 1975. Voittajaksi tuli Englannin Martin Lampkin. Seuraavana vuonna mukana oli kuitenkin Suomen Yrjö Vesterinen. Hän voitti MM:n vuosina 1976, 1977 ja 1978. Trialista tuli ammattilaisten laji. Samaan aikaan (1975) mr. Pere Pi kehitti polkupyörä-trialin säännöt ja siihen sopivan polkupyörän (Monty). Hän alkoi vuonna 1976 esitellä lajia ympäri maailmaa Montesa- tehtaan tuella. Tänä päivänä ajetaan kahdet eri MM-kisat (B.I.U ja U.C.I). Tietysti Amerikan mantereella on oma kisaruletti. Säännöt ovat kuitenkin kaikkialla samat. Erot löytyvät luokista, jotka jokainen maa voi kansallisissa kisoissa muuttaa olosuhteisiin sopiviksi. Suomessa on käytössä seuraava jako:
- A-luokka
- B-luokka
- Minime-luokka (13v - 14v)
- Benjamin-luokka (11v - 12v)
- Poussin-luokka (9v - 10v)
- Promesa-luokka (7v - 8v)

Ajaa voi millä fillarilla tahansa

Trialin perusperiaate on selvitä mahdollisimman vaikeista paikoista ilman, että koskettaa jalalla, keholla tai pyörän rungolla maahan. Kosketuksista saa virhepisteitä ja vähiten pisteitä saanut on voittaja. Jokaisella jaksolla on oma tuomari, joka laskee pisteet. Trial on laji, jota voi harrastaa melkein millä pyörällä tahansa ja melkein missä tahansa. Tavallinen maastopyörä käy tähän tarkoitukseen hyvin.
Ajoa voi helpottaa laskemalla satula mahdollisimman alas, jotta saa liikkumatilaa. Pyörässä on hyvä olla ratassuoja.
Trialia ajetaan kilpaa kahdessa vannekokoluokassa: 20" (Mod) ja 26" (Stock). Tosin Suomessa ko. pyörät ajavat samoissa luokissa. Kilpailuissa kilpailijat tutustuvat rataan jalkaisin suunnitellen näin ajolinjoja. Jaksoja ei saa harjoitella ennen kisaa! Kilpailujen jälkeen järjestetään joskus leikkimielinen side jump -kisa, jossa hypätään paikaltaan sivuttain riman yli. Suomen ennätys on varmaankin Mika Mäkisellä, 92 cm (Guinnesin ennätys on 116 cm).

Suomessa polkupyörä-trial on lisäämässä suosiota. Alan yksinäisiä harrastajia on varmaan paljonkin. Kenessäpä meissä ei olisi pikku-trialistia sisässä. Juurakon yli on päästävä keula ylhäällä. Katukiveyksen reunan yli on mentävä hyppäämällä. Edellisenä kesänä osa trialia harrastavista kokoontui muutamaan trial-kisaan, jossa kuskit opettelivat kisan niksejä ja jaksotuomarit virhepisteiden kirjaamista. Kisat eivät vielä olleet kisakalenterissa, joten lomia ja muita menoja ei voinut etukäteen sovittaa niiden mukaan. Kesä meni ja hyvää harjoitusta saatiin. Tulevan kauden kaikki kisat tulevat kisakalenteriin hyvissä ajoin ennen kauden alkamista. Tiedossa on ainakin kuusi mahdollisuutta testata taitojaan. Kisatulosten perusteella ratkaistaan luokittain myös Suomen mestaruudet.

Kuskiprofiileja

Paraisten kisan jälkeen haastateltaviksi saatiin kolme ensimmäiseksi tullutta. Kolmanneksi silloin taituroi taistelijan tahdolla Lauri Valkama Nokialta. Hän on 16-vuotias ja harrastanut myös moottoripyörä-trialia. Nyt ajopelinä oli GT-maastopyörä. Polkupyörä-trialin parissa hän on viihtynyt jo kolmisen vuotta.
Toiseksi näyttävällä ajolla Monty-merkkisellä Mod-pyörällä ajoi Jari Karjalainen. Ikää on kertynyt 18 vuotta. Aina ei ole helppo sanoa, kuinka kauan trialia on tullut harrastettua. Ei Jarinkaan tapauksessa. Pyörä on ollut alla pikkupojasta asti ja aina se on saanut kyytiä. Ja sen kyllä näki, meno oli rentoa ja hyvin hallittua.
Ensimmäiseksi ajoi 24-vuotias Mika Mäkinen, mikä olikin odotettua, sillä kokemusta ja harjoitusta lajista on todella paljon. Ajopelinä oli FinnPeakin prototyyppi ihka suomalaisesta trial-pyörästä, joita jatkossa tullaan varmaan näkemään useampiakin. Sen verran hyvänä työkaluna Mika sitä pitää. Seuraavassa Mikan itsensä luonnehdinta hänen omasta trial-taustastaan:
Nuorempana kilpailin itsekin aktiivisesti. Ensimmäisen mini-trial kilpailuni mopolla ajoin vuonna 1984 (olin tuolloin 7 vuotias). Sijoitukseni tuolloin oli vasta 16. Virheistä kyllä oppii, sillä seuraavassa kilpailussani olin jo toinen. Minä en kuitenkaan tyytynyt jäämään toiselle sijalle vaan jo seuraavassa kisassa saavutin kirkkaimman mitalin, vain vuoden päästä ensimmäisistä kilpailuistani. Kilpailuja tuli sen verran ahkerasti koluttua, että lukumäärä kohosi noin 80 kilpailuun. Näistä tasan kolmekymmentä voitin (vuosina 84-92). Itse olen yrittänyt tuoda lajia tunnetuksi esiintymällä messuilla ja kouluissa. Itse aloitin trialin 6-vuotiaana polkupyörällä ja moottorikäyttöisellä menopelillä, joilla ajoin 16-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen keskityin pelkkään polkupyörä-trialiin. Harjoittelu tapahtuu kesällä ulkona metsässä ja talvisin olen voinut harjoitella hallissa. Harjoittelen neljä kertaa viikossa noin kaksi tuntia kerrallaan. Laji on melko turvallinen, mutta kunnolliset ajokengät, säärisuojat sekä kypärä ovat suositeltavia. Trial-ajo ei vie paljon tilaa, joten sitä voi helposti harrastaa myös pienikokoisessa hallissa. Tarvitaan vain kuormalavoja tai mitä tahansa minkä yli voi ajaa ja hiukan mielikuvitusta.

Välineet

Trial-ajossa käytettävä pyörä erottuu tavallisesta maastopyörästä jonkin verran: vaakaputki laskee jyrkästi ja keskiö on tavallista ylempänä ja jousitus puuttuu kokonaan. Trial-pyörissä ei saa käyttää lukkopolkimia. Pienirunkoinen maastopyörä hyvillä jarruilla ja kestävillä kiekoilla sopii hyvin trial-ajoon. Taitojen karttuessa ja nälän kasvaessa voi eteen tulla täysiverisen trial-pyörän hankinta. Mod-pyörässä on 20" kiekot ja yksi vaihde. Stock-pyörä 26" renkaineen on lähempänä tavallista maastopyörää. Siinä on yksi eturatas, rattaan suojus ja vähintään kuusi toimivaa vaihdetta, joista itse trial-ajossa tarvitaan tyypillisesti vain yhtä. Ohjaustanko on molemmissa malleissa leveä ja kestävä. Paljon käytetään Maguran hydraulisia vannejarruja, joilla saadaan riittävä jarruteho. V-jarruillakin toki pärjää. Jarrutehon on kuitenkin oltava vannetta karhentamalla ja pehmeitä jarrupaloja käyttämällä sellainen, että pelkästään etusormi riittää jarrujen komentamiseen kaikissa tilanteissa.

Kilpailun kulku

Kilpailijat ajavat taitojensa mukaisesti eri luokissa. Jaksot on merkitty maastoon nauhoilla. Jakson leveys on vähintään yksi metri ja pituus 20 - 25 metriä, jotta ne ovat ajettavissa korkeintaan sallitussa kahdessa minuutissa. A- ja B-luokissa jaksoja on enintään 10 kappaletta, jotka kierretään kahteen kertaan. Muissa luokissa jaksoja on puolestaan enintään kahdeksan kappaletta ja ne kierretään myös kahteen kertaan. Kierroksen kokonaispituus A- ja B-luokassa saa olla enintään kaksi kilometriä ja muissa luokissa yhden kilometrin. Ajajien on pysyttävä jaksonauhojen sisäpuolella. Jakso alkaa, kun etuakseli ylittää alkukohdan ja loppuu etuakselin ylittäessä loppukohdan. Jaksonauhojen sisäpuolella on erivärisiä nuolia, jotka osoittavat miltä puolelta nuolta eri luokkien on ajettava. Tietysti A-luokkaa odottaa vaikein rata, B-luokkaa toiseksi vaikein jne. A-luokka merkitään keltaisilla, B-luokka punaisilla, Minime-luokka sinisillä, Benjamin-luokka oranssilla, Poussin-ja Promesa luokka valkoisilla nuolilla samaten kuin yleinenkin luokka. Yleinen luokkahan saa ajaa vapaasti ja kiertää vaikeammatkin reitit, mutta vähintään valkoiset nuolet tulee kiertää.
Kisaajat lähtevät jaksoille minuutin välein ja heidän on kaikki jaksot ajettuaan palattava maalipaikalle ylittämättä kisalle määrättyä kokonaisaikaa. Ylityksestä tulee yksi virhepiste kultakin ylitetyltä minuutilta. Itse jaksot on ajettava läpi jaksojen numerojärjestyksessä. Kisaajat menevät jaksoille yksi kerrallaan, mutta missä järjestyksessä haluavat. Jakson ollessa vapaa, siihen voi tutustua kävellen ja suunnitella ajolinjojaan. Kuskin ollessa valmis hän ilmoittaa siitä jaksotuomarille, joka komentaa jakson tyhjäksi ja antaa kisaajalle luvan ajamiseen. Jaksolta saadut virhepisteet tuomari merkitsee kuskin mukana kulkevaan jaksokorttiin, josta kisan loputtua ynnätään yhteen kunkin kuskin pistemäärä.
Virhepisteet rapsahtavat jaksoilta seuraavien sääntöjen mukaan:
- Virheetön ajo, nolla virhepistettä
- Yksi kosketus, yksi virhepiste
- Kaksi kosketusta, kaksi virhepistettä
- Kolme tai neljä kosketusta, kolme virhepistettä
- Viisi tai useampi kosketus, viisi virhepistettä
- Kaksi kosketusta yhtäaikaa, viisi virhepistettä
- Ohjaustangon kosketus puuhun tms., yksi virhepiste
- Nojaaminen muilla ruumiinosilla kuin jalka, viisi virhepistettä
- Jalan laahaaminen kosketuksen jälkeen, kolme virhepistettä
- Jaksonauhan rikkominen, viisi virhepistettä
- Eksyminen jaksolla, käytännössä ajo alemman luokan nuolien mukaan, viisi virhepistettä
- Jaksokortin kadottaminen, 10 virhepistettä
- Epäurheilullinen käyttäytyminen, nollasta 50:een virhepistettä
- Jaksolla käymättä, 10 virhepistettä
- Jakson maksimiajan (2 min.) ylitys, viisi virhepistettä
- Kokonaiskilpa-ajan ylitys, yksi virhepistettä kultakin minuutilta, yli 30 minuutin ylitys ei tulosta.
Tasapisteiden sattuessa lasketaan kenellä on eniten nollia, sitten ykkösiä jne. Jos sijoitus ei ratkea pisteiden perusteella, ajetaan jaksot arvotussa järjestyksessä kunnes saadaan piste-ero.

Ja mitä se maksaa?

Hyvin varusteltu trial-pyörä kustantaa noin 1100 euroa. Itse harjoittelu on ilmaista ja jokamiehen oikeudet suovat todella upeat harjoituspuitteet. Järki kädessä pitää toki luonnossa liikkua eikä sammalpeitteistä kalliota kannata mennä riisumaan vaatteistaan, kun vieressä on paljaitakin paikkoja harjoitteluun. Grillikioskin pöydälle ajaminen voi vaikutta "coolilta", mutta ei grillikioskin pitäjän mielestä. Hänen asiakkaansa syövät sen päältä eikä trial-pyöräilyn mainetta kannata mennä pilamaan moisilla tempuilla. Kustannuspuolelle menevät myös ajovarusteet, kuten ajohanskat, kypärä ja säärisuojukset. Sitten vain hiilihydraattia koneistoon ja menoksi. Kesän 2002 kisoissa sitten nähdään. Yleinen luokka odottaa kaikkia aloittelevia. Innostuneemmat jatkavat B-luokassa ja siitä kauden päättyessä taitavimmat nousevat A-luokkaan. Nuorimmat kuskit ajavat omissa ikäluokissaan. Näin eri luokkiin saadaan tasainen ja jännittävä kisa, joka ei kuitenkaan ole liian vakavahenkistä vaan sopivan rentoa yhdessäoloa haastavan, mutta mukavan harrastuksen parissa.

Kuinkas sitten talvella?

Ulkona harjoittelu talvella ei ole niin mukavaa kuin kesällä. Toki tasapainoa ja vartalon käyttöä kehittävää liukkaalla ajoa kannattaa sopivilla keleillä harjoitella ulkona myös talvella. Sisähalli, jonne kasataan kuormalavoista yms. sopivia esteitä, toimii hyvin tuntuman säilyttämiseksi yli talvikauden. Peruskunto kannattaa pitää yllä muillakin lajeilla, ei siitä haittaa ole. Lohjalla on käytössä vanhaan kalkkikaivokseen kuuluva halli talviharjoittelua varten. Siitä mahdollisesti enemmän tuonnempana samaten kuin FinnPeakin suomalaisesta trial-pyörästäkin.
Suomen polkupyörä-trialilla on yhteys kansainväliseen organisaatioon. Yhteyttä hoitaa B.I.U:n presidentin Mr. Hiroshi Hiranon nimittämä yhteyshenkilö eli "delegaattori", joka on Kai Malaska. Häneltä saa toiminnasta lisätietoja. Puh/Fax: 019-248 6836, GSM: 041-445 217.