By: Aku Partanen
Paljakan kelkkarata
- sijainti: Paljakan laskettelukeskus Puolangalla Kainuussa
- pituus: toista kilometriä
- korkeusero: 190m
Yleistä:
Reitti alkaa Paljakan rinnekeskuksen korkeimmalta kohdalta ja päättyy alhaalla rakennusten viereen; katso netistä tarkka sijainti. Ennen kuin päästää itsessään piilevän hullun kaaharin valloilleen, kannattaa reittiin ainakin ensimmäisellä ajokerralla tutustua kunnolla ja katsoa parhaat ajolinjat, jotta ajaessa ei sitten sattuisi ikäviä yllätyksiä. Parhaiten reittiin tutustuu, kun työntää/ajaa pyöränsä sitä pitkin alhaalta ylös: näin kaikki mutkat, töyssyt ja kuopat ovat tuoreessa muistissa ennen varsinaista rymistelyä. Tämä "reittiin tutustuminen" - siis hikihatussa pyörän vaaran päälle raahaaminen - alkaa tympäistä jo viimeistään toisella nousukerralla, ellei sitten kyseessä ole henkilö, joka todella nauttii ylämäistä, huh.
Reitti:
Seisoessasi rinteiden aivan korkeimmalla kohdalla, katso kainuulaisen vaaramaiseman ihailemisen jälkeen alhaalle etuvasemmalle, missä on alle sadan metrin päässä hirsinen rakennus, joka toimii talvisin kahvilana. Aja sinne; ensimmäisten metrien aikana reitillä on muutamia kuoppia, mutta loppumatkan rakennukselle voi viilettää täysillä pitkin ruohikkorinnettä, jossa kulkee todennäköisesti myös jokin poluntapainen. Kun tulet hirsirakennuksen luo, kierrä se oikealta seinänvierustaa pitkin. Rakennuksen takaa alkaa Paljakan kelkkarata, joka on talvisin varattuna puukelkoille mutta joka kesäisin on maastopyöräilijöiden vuoristorata. Reitti rakennukselta eteenpäin on suurimman osan matkasta tavallisen soratien levyinen, ja sen pinta on enimmäkseen soraa, paikoittain myös purua tai hiekkaa. Ensiksi reitillä on jyrkähkö mäki ja siinä mutka oikealle. Sitten rinteen kaltevuus vähenee hieman, ja mutkatkin ovat paljon loivempia. Tätä ei kestä kauaa, sillä rinne muuttuu pian entistäkin jyrkemmäksi, ja mutkat ovat lähemmäs 180 astetta - tämä todellinen serpentiiniosuus on kelkkaradan hauskin kohta. Serpentiinien jälkeen rinne loivenee taas, ja reitillä on pitkähkö suora ja lyhyt tunneli. Sitten reitti mutkittelee taas vähän enemmän ja päätyy lopuksi pienen kuusikon kautta rinteiden juurella olevien rakennusten viereen.