"Hissillä voaran peälle ja naotinnollista jyttyytystä alamäkkeen!"

Aku Partanen

Yleistä Vuokatista:

Vuokatissa on hyvien pyöräilyreittien lisäksi kesäisin toimiva tuolihissi, joka tekee varsinkin alamäistä kiinnostuneiden ajajien elämän paljon helpommaksi. Hikisen työntämisen ja raahaamisen sijasta vaaran päälle pääsee mukavasti istuen ja maisemista nautiskellen. Tämän jälkeen voi sitten keskittyä siihen olennaiseen, eli kunnon kaahaukseen, ja valita jonkin alas vievistä reiteistä. Jos pyöräillessä tulee nälkä, ja jos omat eväät eivät satu maistumaan, niin silloin voi pyöräillä rinnettä alas lumilautatunnelin yhteydessä olevaan Carrols-ravintolaan. Samassa rakennuksessa on lisäksi urheiluliike, josta voi vuokrata maastopyöriä.

Vuokatin maisemahissi oli kesällä 2000 auki kahdestatoista puoli kuuteen, ja tunnin pyörälippu maksoi 20 markkaa, päivälippu satasen. Parhaiten reiteistä pääsee selville, kun ostaa alueen suunnistuskartan joko lumilautatunnelin kaupasta tai Vuokatin uimahallista. Uimahallista ostamani kartta on siinä suhteessa lumilautatunnelin karttaa parempi, että se kattaa suuremman alueen vaarajonosta. Näin ollen siinä näkyy useampia reittejä.

Reitit: Reiteillä 1, 2, 3 ja 4 on korkeuseroa 170 metriä, ja ne kaikki alkavat tuolihissin yläasemalta sekä päättyvät samaisen hissin ala-asemalle, kahvilan viereen.

Reitti 1:
Tultuasi tuolihissin puiselle ylätasanteelle katso etuvasemmalle, niin näet siellä toisen tuolihissin rakennuksen. Aja sinne lievään alamäkeen kulkevaa soratietä pitkin ja jatka matkaasi sitten hissirakennuksen ali lähellä edessäsi olevaa metsänreunaa kohti. Saavuttuasi metsänreunaan käänny vasemmalle ja aja rinteessä olevaa uraa alaspäin joitakin kymmeniä metrejä. Seuraa tämän jälkeen hyvin tarkasti oikealla olevaa metsänreunaa, sillä siitä lähtee pian metsään polku, jota pitkin lähdet sitten ajamaan. Polku on mukavan kivinen, ja siinä on loivia mutkia. Kaahaa polkua niin pitkälle, että saavut pienelle soratielle. Älä lähde ajamaan sitä, vaan käänny heti polun loputtua jyrkästi vasemmalle, toiselle lyhyehkölle polulle, joka menee takaisin laskettelurinteeseen.

Rinteeseen päästyäsi sinulla on valittavanasi kaksi eri uraa, joita voit jatkaa alas. Urat ovat selvästi erottuvia, ja ne ovat syntyneet rinteeseen, kun urheilijat ovat kulkeneet niitä edestakaisin. Muista siis varoa muita rinteessä mahdollisesti liikkeellä olevia ihmisiä. Toinen asia, jota sinun tulee varoa, ovat kivet. Koko rinne on pääosin hakkeen peitossa, mutta monessa kohdassa esiin pistää lukuisia teräviä kiviä, jotka odottavat kiihkeästi renkaidesi puhkaisemista. Puhun kokemuksesta, sillä jäin näiden kivien uhriksi viime kesänä ainakin neljästi, vaikka käytin leveissä renkaissani kovia paineita ja kunnon sisuskumeja. Sinällään urat ovat mitä parhainta maastopyöräilyviihdettä:
kovavauhtista luukutusta, loivia mutkia ja terävien kivien pelkoa.

Kun laskettelurinne loppuu, aja tuolihissin ala-aseman ohi oikealta puolelta ja jatka sitten läheltä metsänreunasta alkavia pitkospuita pitkin. Kovan vauhdin jälkeen ne tarjoavatkin sopivasti hitaampaa ja paljon teknisempää ajamista. Pitkospuiden jälkeen saavut soratielle, jota lähdet ajamaan vasemmalle, mäkeä alas. Tässäkin mäessä saa oikein mukavat vauhdit. Mäen loputtua aja tietä vähän matkaa eteenpäin, kunnes näet vasemmalla pienen puisen sillan, joka menee ojan yli asuntovaunu-
ja mökkialueelle. Jos mäen päästelee jarruihin koskematta, saattaa sillasta mennä jopa vauhdilla ohi, sillä se tulee yllättävän nopeasti vastaan. Aja sillasta ja jatka sitten mökkialueen läpi kulkevaa tietä noin puoli kilometriä eteenpäin, jolloin saavut takaisin hissille.

Reitti 2:
Katso tuolihissitasanteelta oikealle, jolloin näet vähän matkan päässä vaaran korkeimmalla kohdalla olevan maston. Mene sinne. Joutunet työntämään pyörääsi jonkin verran, ainakin loppuosan puuportaissa. Kun olet päässyt kallion laelle, näet edessäsi toiset lyhyet portaat. Aja ne alas ja jatka polkua eteenpäin seuraaville portaille. Portaiden loputtua jatka matkaasi alamäkeen edessäsi olevaa tietä pitkin. Saavut pian asfalttitielle, jota sinun pitää jatkaa alamäkeen vasemmalle. Heti asfaltille käännyttyäsi rupea seuraamaan tien vasenta laitaa, jossa vähän matkan päässä alkaa metallinen turvakaide. Juuri ennen kaiteen alkua erkanee metsään polku, jota sinun pitää mennä. Tämä polku on oikein mukavan kivinen, ja se laskeutuu suolle, jonka reunasta alkavat pitkospuut. Aja pitkospuita suunnilleen 100 metriä eteenpäin, jolloin näet polun, joka lähtee vasemmalle mäkeä ylös. Huomaa, että kyseinen polku ei ole Vuokatin vaellus -reitti. Kun ajat polkua pitkin mäen päälle, saavut pian soratielle, jota sinun pitää jatkaa vasemmalle päin. Tällä tiellä on alamäen lisäksi myös hiukan ylämäkeä. Ajettuasi tietä jonkin matkaa tulet vauhdikkaaseen laskuun, jonka jälkeen on pieni ylämäki. Hyvin pian tämän jälkeen sinun pitää kääntyä tieltä vasemmalle, lyhyelle polulle, joka menee hakkeella päällystettyyn laskettelurinteeseen, jossa on kaksi uraa ja teräviä kiviä. Tästä eteenpäin tämä reitti noudattaa täsmälleen samaa uraa kuin ensimmäinenkin reitti, joka on kuvattu ylempänä.

Reitti 3:
Aja hissitasanteelta alas, käänny oikealle ja lähde ajamaan soratietä alaspäin. Vähän matkan päässä soratien reunasta lähtevät puuportaat oikealle alas. Laske portaat ja jatka sitten kivistä ja juurista polkua eteenpäin etuvasemmalle, jolloin päädyt kohta asfalttipäällysteiselle parkkipaikalle. Käänny sitten vasemmalle ja jatka parkkipaikalta pois vievää asfalttitietä alas kunnes tulet vähän alempana olevalle toiselle parkkipaikalle. Tullessasi tälle parkkipaikalle aja suoraan sen oikeaan takanurkkaan, josta lähtee metsään mukavan tekninen ja kivinen polku. Aja polkua suoraan rinnettä alas. Vähän matkan päässä vastaan tulee polkujen risteys ja sen takana kaatunut puu. Älä käänny minnekään, vaan kierrä puu ja jatka polkua eteenpäin, mäkeä alas. Jonkin ajan kuluttua saavut tavallista vähän märempään metsän kohtaan, josta kannattaa vain runtata yli, jotta kengät eivät kastuisi. Polku jatkuu sen jälkeen vielä vähän matkaa ja päätyy lopulta todella möykkyisessä kunnossa olevaan laskettelurinteeseen. Aja tämän jälkeen jonkin matkaa rinnettä alas siinä olevaa melkein huomaamatonta uraa pitkin. Suuntaa sitten kohti rinteen oikeassa laidassa olevaa hakkuuaukkoa, josta pääsee metsän läpi viereiseen rinteeseen. Sinne päästyäsi näet lumikourun ja taempana lumilautatunnelin kauppoineen ja Carrolseineen. Aja lumilautatunnelin alhaaltakatsoen oikealle puolelle ja jatka siitä sepelistä tietä ylöspäin. Tunnelin jäätyä taakse polje suoraan eteenpäin, kunnes saavut purupäällysteiselle uralle. Vähän matkaa tästä eteenpäin ura tekee mutkan oikealle. Mutkan vasemmasta ulkoreunasta lähtee kiemurainen polku alhaalla vasemmalla olevalle asfalttitielle. Aja polkua pitkin tielle asti, varo autoja ja käänny sitten oikealle. Tämän jälkeen saavut parkkipaikalle, josta onkin jo lyhyt matka takaisin hissille.

Reitti 4:
Tämä on näistä reiteistä kaikkein vaativin. Hommaa itsesi ja pyöräsi hissitasanteelta oikealla olevan maston juureen. Päästyäsi kallion päälle lähde ajamaan alas puuportaita, jotka menevät alhaalla olevan parkkipaikan suuntaan; siis eri suuntaan kuin reitissä numero 2. Reitin alussa on monta pientä portaikkoa peräkkäin, ja niiden välissä on kivistä polkua. Aja portaikkojen jälkeen suoraan soratien yli ja alas vähän pitempiä portaita. Jatka niiden jälkeen matkaasi pitkin
etuoikealle vievää lyhyttä ja ajoittain huonosti näkyvää polkua, joka parinkymmenen metrin päässä päättyy pieneen kalliopudotukseen. Sen voi ajaa turvallisesti alas, kunhan vain muistaa pitää painon riittävän takana ja käden pois etujarrulta. Jos kalliota ei halua kokeilla, niin sen voi kiertää ajamalla polkua, joka menee parin metrin päässä sen
oikealla puolella. Kallion jälkeen polku kääntyy metsässä vasemmalle ja mutkittelee mukavasti rinnettä alas. Vähän matkaa mutkiteltuaan reitti muuttuu hieman tasaisemmaksi, ja silloin sinun täytyy erota polulta etuvasemmalle. Tähän kohtaan ei ole todennäköisesti vielä ehtinyt muodostua uraa, joka näyttäisi reitin sijainnin. Reitin ja polun eroamiskohdan löytää paikan päällä kuitenkin varsin helposti. Olet mennyt jo liian pitkälle, jos joudut ajamaan kahden toisiaan lähellä
olevan puun välistä, joidenka kohdalla polku on sanalla sanoen aika hankala. Palaa puiden luota reilut viisi metriä polkua taaksepäin, niin olet oikealla kohdalla. Kun reitin oppii, niin tähän kohtaan voi päästellä aika kovaa vauhtia, mikä helpottaa kääntymistä vasemmalle. Reitti erkanee polusta siis etuvasemmalla ja menee ensin varvikossa kymmenkunta metriä loivaan ylämäkeen pienen nyppylän päälle, jonka jälkeen se laskeutuu jyrkähkösti pienelle lautasillalle. Kolmisen metriä pitkä silta päättyy kiven päälle, josta reitti sitten jatkuu takaisin maan pinnalle lyhyehköä ja paljon kapeampaa lautarakennelmaa pitkin. Alun perin tarkoituksena oli, että sillasta ja lautarakennelmasta tulee kestävämpiä ja hienompia. Asentaessamme niitä metsään meillä ei ollut kuitenkaan mukanamme tarpeeksi puuta sun muuta, joten lopputulos ei ole täysin tyydyttävä. Tilanne korjattaneen kuitenkin kesällä 2001.

Heti lautarakennelman jälkeen saavut kapeahkoon ja aika jyrkkään rinteeseen, jossa ei ole puita. Aja ensin suoraan kohti rinteen vasenta reunaa ja käänny sitten oikealle alas. Rinteen keskellä menee alaspäin polku, jota pitkin reitti jatkuu loivasti kiemurrellen. Aja polkua niin kauan eteenpäin, kunnes se loivenee hieman ennen jyrkkää ja paikka paikoin sileää kalliota. Tähän asti polku on ollut selkeästi nähtävillä, mutta nyt se loppuu. Käänny siitä vasemmalle ja aja rinnettä poikkisuunnassa kohti vasemmalla olevaa metsää. Saavut pian kohtaan, jossa alarinteen puolella oikealla on puiden vieressä pieni sileä kallio. Aja pienen kallion yläpuolelta ja käänny sitten loivasti oikealle alas varvikon peittämää jyrkkää rinnettä. Tähän kohti on alkanut jo muodostua näkyvä ura, mikä helpottaa huomattavasti reitillä pysymistä. Vähän matkaa laskettuasi rinne loivenee, ja saavut jälleen näkyvälle polulle, joka kaartaa oikealle. Aja sitä pitkin. Vähän matkan
päässä polun vasemmalla puolella on rinteessä puita. Jos haluat ajaa todella jyrkän pätkän, niin käänny puiden kohdalla polulta vasemmalle. Yhden puun juuresta lähtee sitten suora ja jyrkkä linja alhaalla olevalle tielle. Tälle T. Vanhamäen kehittämälle linjalle ei pidä törmätä vauhdilla, vaan alussa kannattaa ajaa mahdollisimman hitaasti. Ensimmäistä kertaa sille uskaltautuessani ajoin alussa liian kovaa, ja minulle oli käydä hullusti; onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä.
Jos tätä jyrkkää kohtaa ei halua kokeilla, niin toinen vaihtoehto on jatkaa polkua eteenpäin. Vähän matkan päässä polku kääntyy vasemmalle kohti alempana olevaa kesäkelkkamäen ylätasannetta. Ennen kuin pääset tasanteelle, sinun täytyy ajaa yhden rautaputken ja ojan yli. Ne jotka ajavat jyrkkää linjaa tielle, pääsevät tasanteelle samaista tietä pitkin. Aja tämän jälkeen tasanteelta kohti laskettelurinnettä ja käänny sitten soratietä alas vasemmalle. Tiellä saa kunnon vauhdit, ja sitä pitkin pääsee alhaalla odottavan tuolihissin luo.


Muista reiteistä: (Vallitseva tilanne syksyllä 2000)

Monille kisaajille tuttu alamäkirata on hävinnyt keskikohdiltaan olemattomiin, kun uutta laskettelurinnettä tehtäessä metsärinteen puita on kaadettu ja maan pintaa tasoitettu. Rinteeseen on kuitenkin jäänyt vielä sen verran metsää, että sinne saa vedettyä kunnon teknisiäkin osuuksia, jos siihen saa luvan. Tulevaisuus näyttääkin, minkälainen reitti mäkeen tulee. Edellytykset ovat ainakin hyvät, sillä muutostöiden jälkeen rinne on FIS:n hyväksymä kilparinne.
Vuokatissa oli kesällä 2000 myös reitti, joka oli merkitty rinteeseen sinisillä ja punaisilla pujottelukepeillä. Sitä pitkin pääsi ajamaan tuolihissin ylätasanteelta rinteiden alla olevalle lumilautatunnelille, jossa vuokrattiin maastopyöriä. Tämä oli minusta hieno veto yrittäjiltä. Rinteeseen merkitty reitti ei ollut kovin tekninen, ja siten se tarjosi sopivan lähtökohdan alamäkipyöräilyn kokeilemiselle. Jos Vuokatissa kävisi enemmän maastopyöräilyn harrastajia, niin palvelut ja panostus reitteihin seuraisivat varmasti syntynyttä kysyntää.

Olen tähän mennessä tutustunut lähinnä rinteiden lähistöllä oleviin polkuihin. Vuokatin vaaroilla on kuitenkin paljon muitakin reittejä, joista suuri on merkitty sekä karttaan että maastoon. Metsien kätköistä olen löytänyt jopa liian teknisiä ja vaikeita polkuja sekä paljon pitkospuita. Jahka saan kartoitettua ne paremmin, kirjoitan niistäkin reittikuvaukset.