Aku Partanen

Vuokatti: Hissitasanne - Keima - Hissitasanne


Yleistä reitistä:
Seuraava reitti menee tuolihissin ylätasanteelta pääosin UKK-reittiä seuraten Vuokatin vaarajonon päällä Keima-vaaralle asti, josta se laskee alas Sotkamo-Kajaani -tielle. Tämän jälkeen reitti palaa takaisin lähtöpaikkaansa vaaran päälle menevää tietä pitkin. Reitti sopii pyöräilijöille, jotka pitävät teknisistä ja vaikeista poluista, pyörän työntämisestä sekä vauhdista. Reitin korkeusero on noin 165 metriä.

Reitti:
Aja vähän matkaa tuolihissin ylätasanteelta alas parkkipaikalle vievää soratietä pitkin ja käänny sitten oikealle puuportaisiin. Rymistele portaat alas ja jatka etuvasemmalle menevää kivistä ja juurista polkua pitkin edessäpäin olevalle asvalttipäällysteiselle parkkipaikalle. Käänny sitten vasemmalle ja polje parkkipaikalta lähtevää tietä hieman alempana olevalle toiselle parkkipaikalle. Tämän parkkipaikan vasemmassa takakulmauksessa on pieni, punainen vessa, jonka oikealta puolelta lähtee metsään polku. Aja polkua pitkin noin kahden sadan metrin päässä olevalle UKK-reitille. Vaikka kyseiseltä polulta erkaneekin ennen UKK-reittiä muita polkuja vasemmalle ja oikealle, niin älä käänny niille. Juuri ennen UKK:lle saapumista polku muuttuu entistäkin hankalammaksi ja tekee pienen mutkan vasemmalle. UKK-reitti on merkitty maastoon sinisillä maalimerkeillä, joten et voi erehtyä siitä.  

Lähdettyäsi kulkemaan UKK:ta oikealle saavut heti pitkospuille, jotka menevät suon yli. Suon takaa alkaa nousu Pieni-Pölly -vaaran (335 m) päälle, jolloin pyörä on otettava kantoon. Pyörän kiikuttaminen rinnettä ylös ei ole aivan vaivatonta, mutta se kannattaa, sillä sen jälkeen alkaa mukavan tekninen osuus. Vaaran laella ajamisen tekee vaikeaksi kallioinen maasto, jossa reitti kiemurtelee pahimpia esteitä väistellen. Jääkauden jäljet näkyvät täällä selvästi: jää on hionut kalliopintoja paikkapaikoin aivan sileäksi. Vaaran korkeimman kohdan saavutettuaan polku alkaa laskeutua hieman mutkitellen alaspäin, jolloin todellinen hauskuus vasta alkaa. Vaikka polku onkin jyrkkä ja sangen tekninen, on se silti täysin mahdollista ajaa alas ilman jalkautumista. Itse en kyllä tätä reittiin tutustuessani onnistunut tekemään, mutta vahingosta viisastuneena aion yrittää sitä mahdollisimman pian uudestaan.  

Mäen jyrkimmän osan jäätyä taakse polku sukeltaa aikaisempaa vieläkin synkempään kuusikkoon, jossa pyöräilijän erityisenä haasteena ovat liukkaat ja paksut juuret. Tämä osuus päättyy viimein suon yli vieville pitkospuille, joiden jälkeen alkaa nousu Keimalle (322 m). Nousun alkuosa on varsin hankala, ja pyörää saakin työntää ja retuuttaa oikein kunnolla, jotta pääsisi eteenpäin. Nousun jyrkimmän kohdan jälkeen UKK-reitti yhtyy noin sadan metrin päässä leveämpään ja helppokulkuisempaan uraan, jota pitkin se sitten jatkaa vasemmalle, Keima-vaaran päälle. Viimeistään tässä vaiheessa on jo jälleen mahdollista ajaa. Vaikka loppunousu Keimalle ei olekaan teknisesti erityisen hankala, tarjoaa se silti mukavan haasteen. Vähän matkaa nousua poljettuasi tulet kohtaan, jossa UKK-reitiltä eroaa vasemmalle toinen ura - älä käänny sille, vaan seuraa sinisiä merkkejä ylös vaaran päälle.

Ajettuasi Keiman päällä olevan sileän kallion korkeimmalle kohdalle käänny ympäri - tästä alkaa yli puolitoista kilometriä pitkä vauhdikas alamäki. Lähde alas samaa reittiä, mitä tulit juuri ylös; ura on sopivan leveä ja esteetön, joten turhan jarruttelun voikin jättää sikseen. Saavut pian siihen samaan risteyskohtaan, jossa oikealta Pieni-Pöllyltä tuleva UKK- reitti yhtyy ajamaasi leveämpään uraan. Älä käänny oikealle UKK-reitille, vaan jatka eteenpäin samaista uraa pitkin vielä noin kaksi sataa metriä. Saavut silloin paikkaan, jossa ura tekee jyrkän mutkan oikealle. Juuri ennen mutkan alkua uralta erkanee etuvasemmalle metsään kapea polku, joka on muistaakseni merkitty värillisillä, taisipa olla punaisilla, nauhoilla. Kaarra vauhdilla tälle polulle. Runsaan sadan metrin päässä polku yhtyy leveään latu-uraan, jota lähdet sitten ajamaan oikealle. Alamäki jatkuu tästä vielä alun toista kilometriä. Mäki ei ole erityisen jyrkkä, mutta kovasti polkemalla vauhti pysyy silti lujana.

Kun mäki viimein loppuu, latu-ura alkaa nousta hieman ja tulee parin sadan metrin jälkeen vaaran päälle nousevalle asvalttitielle. Käänny tielle tultuasi alas vasemmalle ja nauti vielä kerran vauhdin huumasta. Aja tien oikeassa laidassa kulkevaa kevyen liikenteen väylää aina Sotkamo-Kajaani -tien alittavaan lyhyeen tunneliin ja käänny siellä ympäri. Tästä alkaa reitin ehkäpä epäkiitollisin mutta kuntoa kohottavin osuus: nousu takaisin tuolihissin ylätasanteelle. Ryhdy polkemaan samaista kevyen liikenteen väylää ylös vaaran päälle - yhtäjaksoista nousua kertyy noin kaksi kilometriä. Muista nauttia maisemista.