Aku Partanen

Vuokatti: Porttivaara – Vesikkotie

Porttivaara (345 m) on Vuokatin vaarajonon korkein vaara. Se sijaitsee Sotkamon kunnassa runsaat viisi kilometriä Vuokatin laskettelukeskuksesta etelään. Reitti alkaa Porttivaaran päällä olevan infotaulun luota ja päättyy Vesikkotielle, joka tunnetaan myös Juurikkalahti – Eevala -tienä. Reitin pituus on suunnilleen kaksi kilometriä, ja sillä on korkeuseroa noin 175 metriä.

Tälle reitille voi mennä kahta eri kautta:

Vaihtoehto 1:

Jos olet liikenteessä autolla, niin voit lähteä reitille Vesikkotieltä. Aja ensiksi Eevalan neljän tien risteykseen, josta pääsee Kajaaniin, Rautavaaralle, Vesikkotielle sekä Sotkamoon. Käänny risteyksestä Vesikkotielle Juurikkalahteen päin. Jos tulet autolla Vuokatista, niin käänny silloin risteyksestä vasemmalle, Kajaanista tulevat ajavat suoraan (Muistakaa Timo ja Matti hiljentää risteykseen, vaikka ajohalut kuinka polttelisivat!). Vesikkotielle tultuasi aja noin 3,5 kilometriä eteenpäin. Saavut silloin kohtaan, jossa tien vasemmalla puolella on pieni niitty ja oikealla puolella tien laidassa levennys. Aja auto levennykselle ja parkkeeraa se sinne. Kun olet vaihtanut allesi kaksirattaisen kulkupelin, jatka Vesikkotietä aika tarkalleen kolmesataa metriä eteenpäin. Saavut silloin kohtaan, jossa tieltä kääntyy vasemmalle metsään kapea soratie. Olet nyt Porttivaara – Vesikkotie -reitin loppupäässä. Päästäksesi reitin alkuun ja nauttimaan kunnon alamäestä, sinun pitää ensin kiivetä Porttivaaran päälle. Aja soratietä noin viisikymmentä metriä ylämäkeen ja käänny t-risteyksestä vasemmalle. Jatka sitten matkaasi taas viisikymmentä metriä eteenpäin, jolloin traktoriura kaartuu oikealle ylämäkeen – siitä alkaa kunnon nousu. Reitti Porttivaaran päälle on merkitty koko pituudeltaan maastoon sinisillä nauhoilla, joten eksymisen mahdollisuutta ei ole.

Päästyäsi viimein vaaran laella olevan infotaulun luo olet samalla tullut vaarajonon päällä kulkevalle UKK-reitille. Jos kuulut niihin pyöräilijöihin, joiden veri vetää vaikeaan maastoon, kannattaa sinun ennen paluuta Vesikkotielle suunnata infotaululta UKK-reittiä oikealle. Infotaululta eteenpäin UKK-reitti sisältää ensin noin puoli kilometriä alamäkeen kulkevaa kinkkistä polkua ja pitkospuuta. Sitten reitti muuttuu aivan mahdottomaksi – kaiketi vain trialkuskit sekä porras- ja kalliostuntteja etsivät kahjot nauttivat seuraavasta runsaan puolen kilometrin matkasta. Ottakaa porukkaan kamera matkaan, niin joku voi ikuistaa suorituksenne nauhalle. Varoituksen sana: jos pannuttaa täällä oikein kunnolla ja rikkoo itsensä, niin apu ei todellakaan ole lähellä. Maasto on vaikeakulkuista, tiet suhteellisen kaukana ja Medihelikään ei todennäköisesti löydä kunnollista laskeutumispaikkaa. Kun olet ajanut UKK-reittiä mielestäsi riittävän pitkälle, palaa takaisin Porttivaaran päälle ja suuntaa sitten Vesikkotielle.

Vaihtoehto 2:

Porttivaara – Vesikkotie -reitti on myös yhdistettävissä Jarmo Huttusen kirjoittamaan Seitsemän sinisen kierrokseen:

” Jos lähdet 24 km lenkille saat nousta vielä hieman, laskea pari laskua lisää ja pidemmän nousun jälkeen saat kokeilla miltä tuntuu vauhdin hurma…”

Kun tulet Jarmon reitillä tähän kohtaan, olet noussut kahden suuren vaaran välisen harjanteen päälle. Jos olet ruska-aikaan kameran kanssa liikkeellä, ota ihmeessä kuva vasemmalla puolellasi olevan Lehtovaaran värikkäästä rinteestä – se on hieno. Oikealla puolellasi on Porttivaara. Pääset sen päälle kulkemalla UKK-reittiä, joka ylittää ajamasi 24 kilometrin lenkin kyseisen harjanteen päällä. Reittien risteämiskohdasta on Porttivaaran päällä olevan infotaulun luo suunnilleen seitsemän sadan metrin matka, jonka aikana joudut ajamisen ohella myös työntämään pyörääsi. Kun saavut infotaululle, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko jatkat UKK:ta suoraan eteenpäin ja teet ensin lenkin siellä, tai lähdet heti oikealle sinisillä nauhoilla merkitylle reitille.

Porttivaara – Vesikkotie:

Lasku takaisin Vesikkotielle alkaa ensin kapeana polkuna, mutta muuttuu myöhemmin mutkittelevaksi traktoriuraksi. Vähän matkan päässä alustaan reitti kulkee pitkin pienen kanjonin viettävää pohjaa, joka saattaa olla hyvinkin märkä ja hankala. Sitten polku muuttuu paljon kuivemmaksi, ohittaa piskuisen lammen ja jatkaa ajonautinnollista alamäkikulkuaan
kohti Vesikkotietä.

Paluu takaisin 24 kilometrin lenkille:

Jos et välttämättä halua palata 24 kilometrin lenkille samaa reittiä mitä tulitkin, voit tehdä sen myös helpommalla tavalla. Tultuasi viimein asfalttipäällysteiselle Vesikkotielle käänny oikealle ja polje sitä eteenpäin noin yhdeksänsataa metriä. Vesikkotieltä eroaa silloin oikealle soratie. Lähde ajamaan sitä. Ensin vasemmalle ja sitten oikealle suuntautuvien mutkien jälkeen tie alkaa nousta ylös vaaralle. Ajettuasi tietä noin kilometri kolmesataa metriä, siltä kääntyy oikealle viitisenkymmentä metriä pitkä pätkä, joka vie sinut takaisin 24 kilometrin lenkille – olet ohittanut kyseisen kohdan jo kertaalleen. Käänny risteyksestä oikealle ja jatka Seitsemän sinisen kierrosta.

Lisävinkki:

Jos haluat yhdistää lenkkiisi vielä yhden vauhdikkaan mäen, tässä on ajo-ohje sille. Reitti alkaa Vaihtoehto 1:ssä määrittämäni levikkeen vierestä – autosi saattaa olla kyseisellä levikkeellä parkissa. Aja levikkeeltä kolmisenkymmentä metriä Juurikkalahteen päin ja käänny vasemmalle rinneniitylle vievälle tielle. Mene niityn yli ja jatka siitä metsään. Polje tätä traktoritietä ylös vaaran rinnettä niin pitkälle, että reitti muuttuu korkeassa heinikossa kulkevaksi hankalaksi uraksi. Talvella siinä menee hiihtolatu. Jos uraa kulkisi eteenpäin, pääsisi myös sitä pitkin viimein 24 kilometrin lenkille. Käänny kuitenkin heinikon alettua ympäri ja luukuta traktoritietä metsän läpi takaisin Vesikkotielle. Vauhtia kertyy varmasti mukavasti. Tässä mäessä on korkeuseroa suunnilleen 90 metriä.

Lisävinkki 2:

Myös reitti Hissitasanne – Keima – Hissitasanne on linkitettävissä. Jarmon Seitsemän sinisen kierrokseen. Keimalta alkavan yli puolitoista kilometriä pitkän laskun jälkeen käännyt vain alhaalla ympäri ja jatkat samaista latupohjaa takaisin rinnettä ylös.